Kangaspuut paukkuu!

Sittenpä asiaa mun yhdestä lempiharrastuksestani eli kudonnasta, jolla EI siis tarkoiteta neulomista vaan mattojen ja kankaiden kutomista kangaspuilla. Kudonnan pariin pääsin alunperin asuessa Ilomantsissa, jossa Piirolan Pihassa pidetyn kansalaisopiston kudontakurssilla sain kipinän tähän touhuun. Siellä kudoin ensimmäisen mattoni sekä villaisen ruttuhuivin, joka on tarkoitus vielä kasvivärjätä tänä keväänä/kesänä. Suunnittelin silloin aivan ihanan ruskeasävyisen villashaalin, joka oli tarkoitus tehdä Taito-Pohjois-Karjalan eräällä sidoksella, mutta poismuuton vuoksi pääsin silloin vaan loimen luomisvaiheeseen ja luovutin työn muille.

Koulussa onkin ollut nyt paaaaljon kudontaa ja hyvä niin. Kursseista poiketen meillä tehdään kaikki alusta alkaen itse, mikä tarkoittaa mm. suunnittelua, loimen ja kuteen menekin laskemista, loimen luontia, kankaan rakentamista eli loimi laitetaan kangaspuille, voisko sanoa, että se on se pisin työvaihe. "Kankaan rakentaminen" on miusta väärä nimi tuolle työvaiheelle, jotenkin itse kutominen on mun silmiin enemmän kankaan rakentamista. :) Ja sitten pääsee vasta kutomaan. Ja mikäli itse kangaspuut sattuu olemaan osina lattialla, pitää nekin osata koota yheksi kappaleeksi. ;) En enää ihmettele yhtään käsintehtyjen mattojen hintoja, työtunteja kertyy todella paljon jo ennen itse kutomaan pääsyä. Itse asiassa näkee ihmisten myyvän vähän liiankin edullisesti noita käsintehtyjä...

Ensimmäisenä työnä oli kutoa jotain moppilangasta, sai halutessaan kutoa esim pöytäliinan tai kankaan vaikka laukkua tai tyynyä varten. Itse tein yksivärisen kankaan n.50cm x 50cm tyynyä varten. Kangas oli tarkoitus kuvioida kankaanpainannassa. Oon tehny jo kokeilukappaleet Emon peittovalkea-kohopasta sekoituksella ja näyttäs toimivan hyvin. Kiemuroita on pintaan tulossa.

Tällä hetkellä puissa on "Nuppu"-niminen räsymatto, joka sai nimensä pörröisistä kuteistaan sekä siskoni pienestä koirasta, joka on melkein samanvärinen ja maastoutuisi mattoon siinä makoillessaan hyvin. :) Kuteet on revitty SPR:n lajittelukeskuksesta pengotuista vanhoista verhoista ja lakanoista. Kuteiden leikkaamiseen saa käytettyä paljon aikaa ja vuorattua keuhkot samalla hienonhienosta kangaspölystä. Koulusta saatiin vinkki kuteiden leikkaamiseen, mikä nopeuttaa touhua huomattavasti:

Nuppu-maton sidoksena on palttina ja siitä pitäs tulla noin 110cm x 150 cm matto, joka oli tilattu äidin keittiönurkkaukseen. Tällä hetkellä tosin oma matontarve on muuttunut ja alan tykkäämään matosta siinä määrin, että saattaa hyvinkin löytyä vielä mun oman asunnon lattialta. Teen sitten toisen äidille. ;) Alkuperäinen suunnitelma oli kutoa kolmella sukkulalla, mutta halusin siihen niin montaa eri kudetta, että heittelen nyt kutakin 1-2 kerrosta ja pätkäsen kuteen. Eli ei käy niin nopeasti tällä tavalla, mutta miellyttää näin silmää enemmän. Mattoa on kudottu nyt noin 30 cm (?) ja mie niiiiin tykkään siitä! :)) Alin kuva on hitusen liian lämpimän sävyinen, kude ei ole vihreetä!

                     Kahden pienen maton kuteet                               

Suunnitteluvaihe 

 Puissa

Ompelua

Koulussa ollaan tekemässä dokumentoinnin kurssilla sähköistä tuoteportfoliota ja siihen liittyen on tullut koottua kuvia tehdyistä koulutöistä. Esittelen tässä pari tekelettä ompelukurssilta. Ylempi on viime syksyn ompelukurssin ensimmäinen varsinainen ompelutyö: ompelutarvikekassi/vyö. Saatiin suunnitella se itse tai tehdä valmiista kaavoista, minä päädyin suunnittelemaan ja kaavoittamaan siitä omanlaisen. Kokemattomuudesta kerto hyvin paljon se, etten edes suunnitellessa tajunnut, kuinka monimutkainen toi mun 3D-hässäkkä olisi sitten tehdä. Siinä sai muuten opettajakin välillä pähkäillä, että missä järjestyksessä ja miten päin mikäkin vuorikangas ja päällyskangas ommellaan. :D Tunnustan, että itku meinasi jossain vaiheessa päästä, kun en ole aiemmin ollut mikään aktiiviompelija. Helpommallakin olisin todellakin voinut päästä, mutta opin tosta työstä todella paljon ja mieluummin ne haastavat työt tekee ohjattuna koulussa. Jos periaatteena tekemisessä on "vain taivas rajana", harvoin pääsee ylittämään aitaa siltä matalimmalta kohdalta... ;) Näin sitä oppii..

Materiaali taitaa olla ihan puuvillaa, vuorikankaan oon ostanut vuosia sitten alelaarista ja päällikangas löytyi koulun jämäkangaslaatikosta. Molemmissa taskuissa on tarra-läppä, ja sisäpuolella saksille muotoillut taskut sekä pienemmät taskut. Läppään ompelin kirpputorilta löytyneet virkatut liinat, jotka olivat etsineet paikkaansa kotona jo pidempään. Taskuja voi liikutella vyötä pitkin, eli en ole niitä ommellut kiinni siihen.

Ompelukurssin päätteeksi meillä oli näyttö, jossa meille annettiin pussukan kaava ja pöydälle läjä kankaita. Meidän piti osata valmistaa pelkästä kaavasta vetoketjullinen ja vuorillinen pussukka, tehdä siitä työohje ja poikkileikkauskuvat. Huomasin, että kyseinen pussukka oli ollut aiemmin kurssilla vapaa-valintaisena lisätyönä, jota en ollut kerennyt muiden töiden lomassa tehdä. Suurin osa luokkalaisista oli sellaisen tehnyt. Muutaman kerran tarvitsin kysyä ommellessa neuvoa, että pääsin jatkamaan eteenpäin. Rapiat 7 tuntia taukojen kanssa siihen meni. Taitavat pyöräyttäisi tuollaisen varmaan tunnissa... Pussukat päätyivät koulun Art´Soppiin myyntiin.

Ompelukurssin suurin työ oli oman hameen ompeleminen, josta kerron joskus toiste. Kuvat on vielä näpsimättä. :) Kaikenkaikkiaan opin kyllä paljon uutta tolta kurssilta, kynnys ommella laski huomattavasti. Ei musta kyllä ompelijaa tulis ikinä, liian pikkutarkkaa ja teknistä touhua mulle!

Arkipäivän taidetta

Kestävän kehityksen viikko ja kierrätysmekko

Koulussa vietettiin Kestävän Kehityksen Viikkoa toissa viikolla ja sen "kunniaksi" saatiin taiteilla kierrätysmateriaalista henkariin mekkoja. Itsehän innostuin aiheesta enemmänkin ja väkersin vielä muutaman tunnin koulun jälkeenkin omaa mekkoa. Mukavaa oli! :) Tällaisissa töissä ei onneksi tarvitse miettiä oikeaa langansuuntaa, saumavaroja jne, pääasia, että lopputulos miellyttää omaa silmää.

Materiaaleina käytin  jotain vanhaa "silkkipaperia" rullasta mekon yläosaan (open mukaan tämä luettiin kierrätysmateriaaliksi, koska ko. paperirullalla ei olisi mitään muuta käyttöä..), helman kankaat on löydetty ompeluluokan jämäkangaslaatikosta, toista ompelin summanmutikassa ryttyyn nurjalta puolelta, jolloin syntyivät nuo rypyt. Niskalenkki on tehty vanhoista kalalankaisista niisistä (niisiä käytetään siis kangaspuissa). Ruusu on rypistelty 1930-1940-lukujen  Suomen Kuvalehtien sivuista, joita löytyi kotoa. Vyötärönauha on oma kokeilupala kankaanpainannasta, pakkauspaperia.